Siitä alkaa olla melko tarkkaan seitsemän vuotta kun kesäkuussa 2007 elämäni naisena mullistui, elämääni astui uusi rakkaus! Ah, tuo armas kuukuppi! Ensimmäiset kuukaudet käytin DivaCupia mutta ennen pitkää vaihdoin Lunetteen. Oma Lunetteni on palvellut uskollisesti siitä asti. Antenni on kuitenkin ollut kovalla koetuksella kun olen siitä kynsillä kiskonut kuukausi toisensa jälkeen ja nyt se on menossa poikki. Ilman antennia en selviä joten vanhan Luneten on aika siirtyä eläkkeelle ja tilalle astuu uusi ja sähäkämpi tapaus, Lucia-Lunette!
Sen jälkeen kun kuppiin tutustuin, en ole voinut millään käsittää miksi kaikki naiset eivät käytä näitä! Ymmärrän jotenkuten ettei nuori neitsyt halua työntää sisuksiinsa mitään ylimääräistä ja myöskin sen etteivät kaikki halua riskeerata kierukan ehkäisytehoa, mutta entä ne muut? Yleisin syy on se että kupin käyttöä pidetään likaisena. Joo, sormissa voi toisinaan olla hieman omasta kehosta tullutta veristä eritettä joka lähtee pesemällä pois, muilta osin kuppia puhtaampaa kuukautissuojaa ei olekaan. Se ei haise pikkupöksyissä eikä roskiksessa, se ei haudo, ei hierrä, ei täytä roskiksia eikä kaatopaikkoja eikä anna kasvualustaa bakteereille. Se ei myöskään kuivata limakalvoja ja sopii sekä niukalle että runsaalle vuodolle, sen voi myös laittaa valmiiksi paikoilleen odottelemaan vuodon alkamista. Kun runsaammat vuotopäivät ovat ohi, riittää kun kupin tyhjentää ja pesee aamuin illoin ja muina aikoina kuukautiset voi unohtaa. Kuppi ei myöskään oikein paikoilleen asetettuna tunnu miltään. Siis ihan oikeasti hyvät naiset, ei ole parempaa, kokeilkaa edes! Pienellä harjoittelulla saa suuren helpotuksen naisen elämän ikävimpään riesaan.
Kuuntelin hiljattain radiosta Jaakko Halmetojan haastattelua. Pienessä sivulauseessa Halmetoja sanoi popsineensa hunajaan dipattuja kaakaopapuja. Kaakaonibsejä ja kaakaomassaa maistaneena tiedän ettei kaakao sellaisenaan ole ihan hirveän herkullista mutta tuo kuulosti niin houkuttelevalta että se jäi mieleen kummittelemaan. Tämänpäiväisellä Ruohonjuuren visiitillä ostin kaakaopapuja ja heti kun pääsin kotiin, dippailin niitä hunajaan. Yllättävän kutkuttava makuelämys! Taitaa jäädä pysyvästi napostelulistalle.
Mitä siihen painonpudotukseen tulee, jumi on täällä taas... Ei edistystä.
perjantai 23. toukokuuta 2014
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Nokkoskausi aloitettu!
Lapsena en tiennyt mitään niin kurjaa kuin nokkosten kerääminen. Jalkoja särki kun kyykki ja käsiä poltteli vaikka kuinka varoi. Kun kasvoin isommaksi, en koskenut pitkällä tikullakaan nokkosiin, paitsi silloin kun niitä oli tarkoitus nauttia sisäisesti. Muutama vuosi sitten aloin hirveästi himoitsemaan nokkoslettuja mutta oli jo liian myöhäinen kesä. Sama on käynyt sen jälkeen joka vuonna. Tänä vuonna muistin kuitenkin ajoissa! Ekat nokkoset ovat varastossa!
Vanhempi poika oli mukana keräämässä, pitäähän se vahinko pistää kiertämään. Viikonloppuna saadaan pitkästä aikaa nokkoslettuja! Mitään muuta en ole nokkosista koskaan tehnyt. Tänä vuonna olisi tarkoitus kokeilla leipää, mietinnässä on myös että kokeilisikohan tuota laittaa ruisleivänkin joukkoon. Jonkun satsin voisi myös ryöpätä ja käyttää vaikka pottumuusiin.
Dieetti ei ole edennyt ihan toivomusten mukaan. Syynä on äitienpäivä ja sen jälkeen iskenyt vhh-ärsytys. Palasin siis takaisin normaaliin ruokavalioon. Lohdullista on se, että paino on sentään edelleen alle 70kg. Tarkemmin ottaen 69,5kg tänä aamuna. Alimmillaan oli 68,9kg mutta kuka nyt olisi viitsinyt äitienpäivänä laihduttaa! Tarjolla oli mansikka-keksikakkua kinuskikissan ohjeella (oma lopputulos ei ollut kyllä ihan yhtä nätin ja symmetrisen näköinen).
Kahvipöydässä istui myös muna-allergikko ja keliaakikko. Tein jälleen muffinsseja Saa vaivata -kirjan porkkanakakkuohjeesta, muokkasin sen gluteenittomaksi. Päälle pursottelin kakusta ylijäänyttä mansikkakreemiä.
Atria joutui boikottiin. Possuressut elelevät jo valmiiksi kurjaakin kurjemmissa oloissa, nyt atria alkaa maksaa possunlihasta sitä parempaa hintaa mitä enemmän possuja on neliöitä kohti. Valtava edistysaskel tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi tosiaan.
Ja possuista vielä sen verran että täältä löytyy oikeutta eläimille -järjestön uudet sikatilavideot. Kuka pistäisi Mustinsa ja Mirrinsä tuonne asumaan?
Vanhempi poika oli mukana keräämässä, pitäähän se vahinko pistää kiertämään. Viikonloppuna saadaan pitkästä aikaa nokkoslettuja! Mitään muuta en ole nokkosista koskaan tehnyt. Tänä vuonna olisi tarkoitus kokeilla leipää, mietinnässä on myös että kokeilisikohan tuota laittaa ruisleivänkin joukkoon. Jonkun satsin voisi myös ryöpätä ja käyttää vaikka pottumuusiin.
Dieetti ei ole edennyt ihan toivomusten mukaan. Syynä on äitienpäivä ja sen jälkeen iskenyt vhh-ärsytys. Palasin siis takaisin normaaliin ruokavalioon. Lohdullista on se, että paino on sentään edelleen alle 70kg. Tarkemmin ottaen 69,5kg tänä aamuna. Alimmillaan oli 68,9kg mutta kuka nyt olisi viitsinyt äitienpäivänä laihduttaa! Tarjolla oli mansikka-keksikakkua kinuskikissan ohjeella (oma lopputulos ei ollut kyllä ihan yhtä nätin ja symmetrisen näköinen).
Kahvipöydässä istui myös muna-allergikko ja keliaakikko. Tein jälleen muffinsseja Saa vaivata -kirjan porkkanakakkuohjeesta, muokkasin sen gluteenittomaksi. Päälle pursottelin kakusta ylijäänyttä mansikkakreemiä.
Atria joutui boikottiin. Possuressut elelevät jo valmiiksi kurjaakin kurjemmissa oloissa, nyt atria alkaa maksaa possunlihasta sitä parempaa hintaa mitä enemmän possuja on neliöitä kohti. Valtava edistysaskel tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi tosiaan.
Ja possuista vielä sen verran että täältä löytyy oikeutta eläimille -järjestön uudet sikatilavideot. Kuka pistäisi Mustinsa ja Mirrinsä tuonne asumaan?
perjantai 2. toukokuuta 2014
Hyvästi muovipurkit!
Joskus pakasterasioita ostaessani olen ihmetellyt että miksi ei ole saatavilla muuta materiaalia kuin muovia. Ruoan säilyttäminen muovisissa astioissa on kuitenkin jo aikoja sitten todettu haitalliseksi. Miten haitallista se käytännössä on, paha mennä maallikon sanomaan, mutta kun hormoonitoiminta on sekaisin jo valmiiksi, yritän parhaani mukaan keventää hormooneita sotkevaa kemikaalikuormaa. Eilen kilahti sähköpostiin Ruohonjuuren mainoskirje jossa komeili iso kuva lasisista säilytysrasioista, tänään hieman kaupan aukeamisajan jälkeen ovesta rynni sisään eräs äiti kahden pienen pojan kanssa lasipurkkeja ostamaan.
Ostin joka kokoa kaksi. Eipä näillä täysin lapsiperheen purkkitarvetta tyydytetä mutta pitkälle päästään kuitenkin. Käyttökokemusten ja rahatilanteen paranemisen jälkeen voin sitten ostaa lisää jos tarvetta on. Mukaan tarttui myös hamppurätti. Yksi on jo ennestään ja olen tykännyt siitä sen verran että ostin toisenkin, pitäähän sitä yhtä välillä pestäkin.
Kaupanpäällisiksi saatiin mukaan Suvituulen kakkutaivaan herukkavanukas-raakakakkupala. Mokoma hiilariton dieetti! Piti siitä vähän kuitenkin maistaa, pojat sai herkutella lopulla. Hyvää oli!
Ja mitä siihen dieettiin tulee, menee paremmin kuin odotin! En odottanut kovin hurjaa pudotusta edes näin alkuun, olihan lähtöpaino kuitenkin normaalipainon rajoissa. Neljän päivän tulos on -1,8kg, vaaka näytti siis tänään aamulla 69,3kg. Ja mikä parasta, kaikki on lähtenyt maharöllykästä! Päiväpudotukset on kuitenkin tasaantumaan päin eli jatko menee oletettavasti vähän rauhallisemmin. Ja vielä havainnollistava kuva, hameen vetskari menee jo kiinni mutta vyötärökaitaleen päälle tulee tuollainen herkkä pelastusrengas. Eikä olo hameen sisällä ole järin mukava.
Ostin joka kokoa kaksi. Eipä näillä täysin lapsiperheen purkkitarvetta tyydytetä mutta pitkälle päästään kuitenkin. Käyttökokemusten ja rahatilanteen paranemisen jälkeen voin sitten ostaa lisää jos tarvetta on. Mukaan tarttui myös hamppurätti. Yksi on jo ennestään ja olen tykännyt siitä sen verran että ostin toisenkin, pitäähän sitä yhtä välillä pestäkin.
Kaupanpäällisiksi saatiin mukaan Suvituulen kakkutaivaan herukkavanukas-raakakakkupala. Mokoma hiilariton dieetti! Piti siitä vähän kuitenkin maistaa, pojat sai herkutella lopulla. Hyvää oli!
Ja mitä siihen dieettiin tulee, menee paremmin kuin odotin! En odottanut kovin hurjaa pudotusta edes näin alkuun, olihan lähtöpaino kuitenkin normaalipainon rajoissa. Neljän päivän tulos on -1,8kg, vaaka näytti siis tänään aamulla 69,3kg. Ja mikä parasta, kaikki on lähtenyt maharöllykästä! Päiväpudotukset on kuitenkin tasaantumaan päin eli jatko menee oletettavasti vähän rauhallisemmin. Ja vielä havainnollistava kuva, hameen vetskari menee jo kiinni mutta vyötärökaitaleen päälle tulee tuollainen herkkä pelastusrengas. Eikä olo hameen sisällä ole järin mukava.
Tilaa:
Kommentit (Atom)