Lapsena en tiennyt mitään niin kurjaa kuin nokkosten kerääminen. Jalkoja särki kun kyykki ja käsiä poltteli vaikka kuinka varoi. Kun kasvoin isommaksi, en koskenut pitkällä tikullakaan nokkosiin, paitsi silloin kun niitä oli tarkoitus nauttia sisäisesti. Muutama vuosi sitten aloin hirveästi himoitsemaan nokkoslettuja mutta oli jo liian myöhäinen kesä. Sama on käynyt sen jälkeen joka vuonna. Tänä vuonna muistin kuitenkin ajoissa! Ekat nokkoset ovat varastossa!
Vanhempi poika oli mukana keräämässä, pitäähän se vahinko pistää kiertämään. Viikonloppuna saadaan pitkästä aikaa nokkoslettuja! Mitään muuta en ole nokkosista koskaan tehnyt. Tänä vuonna olisi tarkoitus kokeilla leipää, mietinnässä on myös että kokeilisikohan tuota laittaa ruisleivänkin joukkoon. Jonkun satsin voisi myös ryöpätä ja käyttää vaikka pottumuusiin.
Dieetti ei ole edennyt ihan toivomusten mukaan. Syynä on äitienpäivä ja sen jälkeen iskenyt vhh-ärsytys. Palasin siis takaisin normaaliin ruokavalioon. Lohdullista on se, että paino on sentään edelleen alle 70kg. Tarkemmin ottaen 69,5kg tänä aamuna. Alimmillaan oli 68,9kg mutta kuka nyt olisi viitsinyt äitienpäivänä laihduttaa! Tarjolla oli mansikka-keksikakkua kinuskikissan ohjeella (oma lopputulos ei ollut kyllä ihan yhtä nätin ja symmetrisen näköinen).
Kahvipöydässä istui myös muna-allergikko ja keliaakikko. Tein jälleen muffinsseja Saa vaivata -kirjan porkkanakakkuohjeesta, muokkasin sen gluteenittomaksi. Päälle pursottelin kakusta ylijäänyttä mansikkakreemiä.
Atria joutui boikottiin. Possuressut elelevät jo valmiiksi kurjaakin kurjemmissa oloissa, nyt atria alkaa maksaa possunlihasta sitä parempaa hintaa mitä enemmän possuja on neliöitä kohti. Valtava edistysaskel tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi tosiaan.
Ja possuista vielä sen verran että täältä löytyy oikeutta eläimille -järjestön uudet sikatilavideot. Kuka pistäisi Mustinsa ja Mirrinsä tuonne asumaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti