Mustikka siellä, mustikka täällä...

Mustikoiden aika on täällä taas. Hieman on kehno vuosi. Mustikoita on vähän ja ne kypsyvät hitaasti. Hieman vertailua: viime vuonna tähän aikaan oli pakkasessa 50-60 litraa, hillona oli parikymmentä litraa ja saman verran oli mennyt kavereille. Nyt on kasassa n. 15 litraa. Kavereille tai hillottavaksi ei ole piisannut mitään. Marjat taitaa loppua pakkasesta ennen joulua, sniif!

On niillä marjoilla kuitenkin ehditty jo vähän juhlimaan. Ukkoseni vaihtoi työpaikkaa, sen kunniaksi kyhäsin pikaisen (munattoman, luonnollisesti) mustikkakakun. Koristeeksi riitti tuoreet marjat. Tarjottimeksi olisi voinut valita jotain sievempää...

Testasin myös Alpron uutta kookos-riisijuomaa. Keittelin siitä mannapuuroa ja söin tuoreiden mustikoiden kanssa. Hyvää oli tuoreeltaan, uudelleen lämmitettynä tuli ikävä kitkerä sivumaku.

Munaton mansikkakakku

Se olis 9v hääpäivä tällä pariskunnalla. Kun juhlakakkua mietin, iski hirmuinen mansikkakakun himo. Ihan perinteistä mansikkakakkua en saa tuon meidän muna-allergikon takia mutta hyvin tämäkin maistui. Pitäisi varmaa ostaa sellaista jäykkää muovia jolla sais vuorattua irtopohjavuoan näiden hyydytettävien kakkujen kanssa, kelmusta jää rumat jäljet kakun reunaan... Onneksi ei vaikuta makuun.

Munaton mansikkakakku

Keksipohja

1 pötkylä (175g) dominokeksejä
n. 35g sulatettua voita

Mansikkarahkatäyte

n. 4dl sulatettuja pakastemansikoita
2dl vispikermaa
500g rahkaa
6 liivatelehteä
lusikankärjellinen vaniljajauhetta (paremman puutteessa pari teelusikallista vaniljasokeriakin käy)
sokeria maun mukaan, itsellä meni vajaa desi

Mansikkasalaatti

500g tuoreita mansikoita lohkottuina
lusikankärjellinen vaniljajauhetta
n. 2rkl sokeria (tosi makeisiin riittää vähemmän, tosi happamiin vähän enemmän)

Vuoraa irtopohjavuoka ja pistä pohjalle leivinpaperia (jonka avulla saat kakun nostettua kakkuvadille). Murskaa dominot mahdollisimman hienoksi ja sekoita joukkoon sula voi. Painele massa vuoan pohjalle. Tästä määrästä tulee varsin ohut pohja, jos mielestäsi keksipohja on kakun paras osa, tee ohje 1,5- tai 2-kertaisena.

Pistä liivatteet turpoamaan kylmään veteen. Valuta sulaneista mansikoista sulamisliemi kattilaan (liivatteiden sulatusta varten). Vatkaa kerma, lisää joukkoon rahka, mansikat, vanilja ja sokeri. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Sulata liivatteet kattilassa mansikoiden sulamisliemen kanssa ja kaada ohuena nauhana rahkan joukkoon koko ajan reippaasti vatkaten. Kaada täyte keksipohjan päälle ja pistä jääkaappiin hyytymään.

Pilko tuoreet mansikat ja sekoita joukkoon sokeri ja vanilja. Anna marinoitua vähintään tunnin verran.

Siirrä hyytynyt kakku irtopohjavuoasta kakkuvadille ja kaada päälle mansikkasalaatti. Nauti hyvässä seurassa.

Papupataa

Tein yhdessä vaiheessa melko usein jauhelihapataa. Tänään tein sitä samaista pataa mutta vaihdoin jauhelihan kikherneisiin ja adukipapuihin. Hyvin toimi! Vielä pitäis keksiä miten sais nirson 5-vuotiaan syömään papuja...

Kikherne-adukipapupata

rypsiöljyä
2tl raastettua tuoretta inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
1tl sambal oelek -tahnaa tai vastaava määrä muuta chiliä
2tl curryjauhetta

3 porkkanaa
6 reilun kokoista perunaa
1 punasipuli
pieni pala kaalia
10-15cm pätkä kesäkurpitsaa
3-4dl kypsiä kikherneitä
3-4dl kypsiä adukipapuja
1tlk tomaattimurskaa
n. 70g tomaattipyrettä
2 kasvisliemikuutiota
1tl timjamia
reilu loraus soijakastiketta
1rkl balsamicoa

Kuumenna öljy kattilassa. Lisää inkivääri, murskatut valkosipulinkynnet ja chili ja hetken päästä curry.

Lisää kattilaan kuoritut ja pilkotut porkkanat ja perunat ja vettä sen verran että ne melkein peittyvät. Hauduttele kannen alla 10-15min. Lisää pilkotut kasvikset ja mausteet ja anna hautua kypsäksi. Lisää lopuksi tomaattimurska ja -pyre ja kypsät pavut. Anna hautua vielä hetki. Lisää suolaa tarvittaessa.

Naisen paras ystävä

Siitä alkaa olla melko tarkkaan seitsemän vuotta kun kesäkuussa 2007 elämäni naisena mullistui, elämääni astui uusi rakkaus! Ah, tuo armas kuukuppi! Ensimmäiset kuukaudet käytin DivaCupia mutta ennen pitkää vaihdoin Lunetteen. Oma Lunetteni on palvellut uskollisesti siitä asti. Antenni on kuitenkin ollut kovalla koetuksella kun olen siitä kynsillä kiskonut kuukausi toisensa jälkeen ja nyt se on menossa poikki. Ilman antennia en selviä joten vanhan Luneten on aika siirtyä eläkkeelle ja tilalle astuu uusi ja sähäkämpi tapaus, Lucia-Lunette!

Sen jälkeen kun kuppiin tutustuin, en ole voinut millään käsittää miksi kaikki naiset eivät käytä näitä! Ymmärrän jotenkuten ettei nuori neitsyt halua työntää sisuksiinsa mitään ylimääräistä ja myöskin sen etteivät kaikki halua riskeerata kierukan ehkäisytehoa, mutta entä ne muut? Yleisin syy on se että kupin käyttöä pidetään likaisena. Joo, sormissa voi toisinaan olla hieman omasta kehosta tullutta veristä eritettä joka lähtee pesemällä pois, muilta osin kuppia puhtaampaa kuukautissuojaa ei olekaan. Se ei haise pikkupöksyissä eikä roskiksessa, se ei haudo, ei hierrä, ei täytä roskiksia eikä kaatopaikkoja eikä anna kasvualustaa bakteereille. Se ei myöskään kuivata limakalvoja ja sopii sekä niukalle että runsaalle vuodolle, sen voi myös laittaa valmiiksi paikoilleen odottelemaan vuodon alkamista. Kun runsaammat vuotopäivät ovat ohi, riittää kun kupin tyhjentää ja pesee aamuin illoin ja muina aikoina kuukautiset voi unohtaa. Kuppi ei myöskään oikein paikoilleen asetettuna tunnu miltään. Siis ihan oikeasti hyvät naiset, ei ole parempaa, kokeilkaa edes! Pienellä harjoittelulla saa suuren helpotuksen naisen elämän ikävimpään riesaan.

Kuuntelin hiljattain radiosta Jaakko Halmetojan haastattelua. Pienessä sivulauseessa Halmetoja sanoi popsineensa hunajaan dipattuja kaakaopapuja. Kaakaonibsejä ja kaakaomassaa maistaneena tiedän ettei kaakao sellaisenaan ole ihan hirveän herkullista mutta tuo kuulosti niin houkuttelevalta että se jäi mieleen kummittelemaan. Tämänpäiväisellä Ruohonjuuren visiitillä ostin kaakaopapuja ja heti kun pääsin kotiin, dippailin niitä hunajaan. Yllättävän kutkuttava makuelämys! Taitaa jäädä pysyvästi napostelulistalle.

Mitä siihen painonpudotukseen tulee, jumi on täällä taas... Ei edistystä.

Nokkoskausi aloitettu!

Lapsena en tiennyt mitään niin kurjaa kuin nokkosten kerääminen. Jalkoja särki kun kyykki ja käsiä poltteli vaikka kuinka varoi. Kun kasvoin isommaksi, en koskenut pitkällä tikullakaan nokkosiin, paitsi silloin kun niitä oli tarkoitus nauttia sisäisesti. Muutama vuosi sitten aloin hirveästi himoitsemaan nokkoslettuja mutta oli jo liian myöhäinen kesä. Sama on käynyt sen jälkeen joka vuonna. Tänä vuonna muistin kuitenkin ajoissa! Ekat nokkoset ovat varastossa!

Vanhempi poika oli mukana keräämässä, pitäähän se vahinko pistää kiertämään. Viikonloppuna saadaan pitkästä aikaa nokkoslettuja! Mitään muuta en ole nokkosista koskaan tehnyt. Tänä vuonna olisi tarkoitus kokeilla leipää, mietinnässä on myös että kokeilisikohan tuota laittaa ruisleivänkin joukkoon. Jonkun satsin voisi myös ryöpätä ja käyttää vaikka pottumuusiin.



Dieetti ei ole edennyt ihan toivomusten mukaan. Syynä on äitienpäivä ja sen jälkeen iskenyt vhh-ärsytys. Palasin siis takaisin normaaliin ruokavalioon. Lohdullista on se, että paino on sentään edelleen alle 70kg. Tarkemmin ottaen 69,5kg tänä aamuna. Alimmillaan oli 68,9kg mutta kuka nyt olisi viitsinyt äitienpäivänä laihduttaa! Tarjolla oli mansikka-keksikakkua kinuskikissan ohjeella (oma lopputulos ei ollut kyllä ihan yhtä nätin ja symmetrisen näköinen).

Kahvipöydässä istui myös muna-allergikko ja keliaakikko. Tein jälleen muffinsseja Saa vaivata -kirjan porkkanakakkuohjeesta, muokkasin sen gluteenittomaksi. Päälle pursottelin kakusta ylijäänyttä mansikkakreemiä.

Atria joutui boikottiin. Possuressut elelevät jo valmiiksi kurjaakin kurjemmissa oloissa, nyt atria alkaa maksaa possunlihasta sitä parempaa hintaa mitä enemmän possuja on neliöitä kohti. Valtava edistysaskel tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi tosiaan.
Ja possuista vielä sen verran että täältä löytyy oikeutta eläimille -järjestön uudet sikatilavideot. Kuka pistäisi Mustinsa ja Mirrinsä tuonne asumaan?

Hyvästi muovipurkit!

Joskus pakasterasioita ostaessani olen ihmetellyt että miksi ei ole saatavilla muuta materiaalia kuin muovia. Ruoan säilyttäminen muovisissa astioissa on kuitenkin jo aikoja sitten todettu haitalliseksi. Miten haitallista se käytännössä on, paha mennä maallikon sanomaan, mutta kun hormoonitoiminta on sekaisin jo valmiiksi, yritän parhaani mukaan keventää hormooneita sotkevaa kemikaalikuormaa. Eilen kilahti sähköpostiin Ruohonjuuren mainoskirje jossa komeili iso kuva lasisista säilytysrasioista, tänään hieman kaupan aukeamisajan jälkeen ovesta rynni sisään eräs äiti kahden pienen pojan kanssa lasipurkkeja ostamaan.

Ostin joka kokoa kaksi. Eipä näillä täysin lapsiperheen purkkitarvetta tyydytetä mutta pitkälle päästään kuitenkin. Käyttökokemusten ja rahatilanteen paranemisen jälkeen voin sitten ostaa lisää jos tarvetta on. Mukaan tarttui myös hamppurätti. Yksi on jo ennestään ja olen tykännyt siitä sen verran että ostin toisenkin, pitäähän sitä yhtä välillä pestäkin.
Kaupanpäällisiksi saatiin mukaan Suvituulen kakkutaivaan herukkavanukas-raakakakkupala. Mokoma hiilariton dieetti! Piti siitä vähän kuitenkin maistaa, pojat sai herkutella lopulla. Hyvää oli!

Ja mitä siihen dieettiin tulee, menee paremmin kuin odotin! En odottanut kovin hurjaa pudotusta edes näin alkuun, olihan lähtöpaino kuitenkin normaalipainon rajoissa. Neljän päivän tulos on -1,8kg, vaaka näytti siis tänään aamulla 69,3kg. Ja mikä parasta, kaikki on lähtenyt maharöllykästä! Päiväpudotukset on kuitenkin tasaantumaan päin eli jatko menee oletettavasti vähän rauhallisemmin. Ja vielä havainnollistava kuva, hameen vetskari menee jo kiinni mutta vyötärökaitaleen päälle tulee tuollainen herkkä pelastusrengas. Eikä olo hameen sisällä ole järin mukava.

Operaatio "kesäksi kuntoon"

 Tästä ei alun perin pitänyt tulla ruokablogi. Tänne piti tulla kaikenlaista koko elämän alueelta. Nyt kerrankin jotain ruoanlaitosta poikkeavaa.

Oivoi, viimeisestä synnytyksestä on jo yli puolitoista vuotta ja vielä roikkuu viimeiset vauvakilot mukana. Mitäs tuosta, normaalipainossa olen silti. Nyt koitti kuitenkin kevään myötä ankara ongelma, kesävaatteet ei mene päälle eikä kotihoidontuen turvin todellakaan pistetä vaatevarastoja uusiksi. Olen koko ajan yrittänyt päästä raskauskiloistani eroon mutta viimeisen puolen vuoden aikana on tippunut ainoastaan 1,5kg ja siitäkin saan kiittää ystävääni norovirusta.

Ensimmäisen raskauden jälkeen kilot lähti sujuvasti karppaamalla. Kokeillaan jos se toimisi tälläkin kertaa. Teen tästä julkista etten kehtaa lipsua. Tarkoituksena on pitää ankaraa ketokarppidieettiä kaksi viikkoa, jos tulokset motivoi, saatan jatkaa hiukan pidempäänkin. Jos tuloksia tule hitaasti, kahden viikon päästä pääsee parhaat hiilarit takaisin ruokavalioon.

Lähtötilanne on 71,1kg eli BMI 24. Tavoite on 65kg, BMI 22. En kuitenkaan tuijota tuota lukua kovin tiukkaan, haluan vaan että vaatteet sopii päälle. Tässä on lähtötilanne, tätä hametta käytin melkein koko ajan ennen kuin tulin raskaaksi.

Haudoin tätä karppaussuunnitelmaa jo vaikka kuinka pitkään, en vaan saanut otettua itseäni niskasta kiinni, tämä kun on ankein tietämäni ruokavalio ja koettelee eettistä ajattelua rankalla kädellä. Tehokkuutensa takia se saa nyt kuitenkin toimia viimeisenä oljenkortena. Tilannetiedotusta luvassa viimeistään viikon päästä.