sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tuolien kasvojenkohotus

Kesällä rupesi kovasti harmittamaan kun makkarissa ei ollut mitään sellaista huonekalua jonka päälle voisi viskata puoliksi käytetyt vaatekappaleet. Niitä alkoi kertymään lattioille ja ei niitä tule sieltä otettua uudestaan käyttöön. Vein vanhemmiltani jokusen vuosikymmenen vanhan kirkkaankeltaisen pinnatuolin. Hioin ja maalasin sen. Maalia jäi vähän yli ja mielessä rupesi kytemään ajatus seuraavasta tuolista. Eihän yksi millään riitä! Rupesin siis työstämään toistakin tuolia. Ei ollut enää kesäloma, ei kyläileviä sukulaisia, ei lapsia vahtivaa miestä kotona eikä tekemisen puutetta. Ensimmäisen tuolin tein n. viikossa, toisessa meni kolmisen kuukautta. Mutta nyt se on valmis! Maali loppui kesken ja jouduin ostamaan sitä lisää. Nyt sitä on taas puoli purkillista. Mieli tekisi tehdä kolmaskin tuoli, uusia käyttötarkoituksia löytyy jatkuvasti. Yritän nyt kuitenkin saada ensin valmiiksi pian puoli vuotta työn alla olleen kirjoituslipaston. Tässä nämä tuolit.






Ulkona vallitseva säätila tekee hallaa joulufiilikselle. Kaikenlaista pientä olen touhuillut että saisin fiilistä revittyä jostain mutta edelleen tuntuu ihan syksyltä. On pistetty valoja, keitelty puuroa, popsittu pipareita ja suklaata, paketoitu lahjoja ja ties vaikka mitä muuta. Perjantaina valmistui joulun ekat tortut. Tuntui samalta kuin töissä juhannuksen alla paistetut edelliseltä joululta jäänet tortut...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti